Kuvassa: Zorro, minä ja Lola

 Vuonna 2002 syntyi myös ensimmäinen dobermann pentueeni, toivoin saavani kasvatustoimintaani jatkamaan Zorron tyttären, mutta en ollut tyytyväinen kaikkien pentujen luonteisiin ja niin tätä linjaa en enää jatkanut. Myöhemmin selvisi että Lolalla oli D-lonkat, joten hänestäkään en saanut kaivattua jalostusnarttua vaikka muutoin koiraan erittäin tyytyväinen olenkin. Dobermanneja olen siis omistanut ja harrastanut 10v, ja rotu on minulle todella rakas. Kolmen dobberittoman vuoden jälkeen meille muutti 4.11.08. dobberi narttu Stay in Style Chanel eli Cera. 

  Dogoihin ihastuin aluksi myös näyttelyissä ja tutustuessani rotuun enemmän kiinnostukseni vain kasvoi, mutta vasta vuonna 2004 oli meillä koirapaikka auki ja meille muutti Escarto´s Ikerne " Poo" Turusta. Pode tuli Riikalta sijoitukseen ja odotukset olivat kovat, mutta huono tuurini jatkui jälleen. Koiralla ilmeni purentavika joten haaveet näyttelyistä ja mahdollisista pennuista kaatuivat jälleen. Tätä menetystä paikkaamaan saapui Poden ollessa 7kk, uusi narttu Riikalta, Escarto´s Jovana "Jade". Monet kauhistelivat tyttöjen vähäistä ikäeroa mutta mitään ongelmia ei ole koskaan ollut ja tytöt ovat edelleen toistensa parhaita kavereita.

 Pari vuotta meni touhuillessani tyttöjen kanssa ja dogo uroksesta haaveillen kunnes Riikalle syntyi kiinnostava pentue. Sain kuitenkin pidettyäni itseni järkevänä enkä pentua varannut, puoli vuotta siitä Riikka soitti ja kertoi yhden pojan kyseisestä pentueesta etsivän uutta kotia. Lähdin katsomaan ja mukaanhan se lähti, enkä ole hetkeäkään katunut :-) Kyseinen herra on siis Escarto´s Snufkin "Nemo". Pidin myös tärkeänä että ennen ensimmäistä dogo pentuetta, olisi minulla omakohtaista kokemusta myös uroksista ja sitä olen saanut myös paria " ongelmatapausta" autellessa.

  Pode muutti  lopulta äidilleni asumaan ja koti tuntui taas tyhjältä vain kahden koiran kanssa asustellessa. Niinpä keväällä -08 meille tuli Riikalta sijoitukseen Escarto`s Quintana "Ginny". Tällähetkellä olemme taas aloittaneet aktiivisemmin treenaamaan pk-puolta, lähinnä tottista,jälkeä ja hakua, katsotaan mihin tulevaisuudessa pääsemme... 

  Kennelnimeni Chainbreaker´s sain vuonna 2002, nimi juontaa juureensa Zorroon joka villissä nuoruudessaan rikkoi kymmenkunta ketjupantaa ja nahkahihnaa vetämällä ne katki :-)

  Olen jäsenenä Suomen dobermann yhdistyksessä sekä Dogo Argentino club ry:ssä ja luonnollisesti myös Suomen kennelliitossa.Olen suorittanut kennelliiton kasvattajakurssin ja toiminut useamman vuoden Suomen dobermann yhdistyksen, kajaanin alueen aluevastaavana 

  Olin dobermann yhdistyksen sitoumuskasvattajakin, mutta koska meille ei toistaiseksi ole dobermannin pentuja suunnitteilla, en myöskään tällä hetkellä löydy kyseiseltä listalta. Aikoinani toimin parin vuoden ajan myös Kainuun palveluskoirayhdistyksen hallituksen varajäsenenä ja tuolta aktiivisemmalta ajalta pk-puolella minulle on myönnetty myös Suomen palveluskoiraliiton pronssinen harrastusmerkki.

  Tulevaisuudessa keskitymme näillä näkymin ainoastaan Dogo Argentinojen kasvatukseen.Tavoitteeni on kasvattaa mahdollimman terveitä, rotutyypillisen luonteen omaavia, toimintakykyisiä sekä ulkonäöllisesti rodunomaisia koiria. Luonne on minulle todella tärkeä asia, josta en tingi pätkääkään! Lähiaikoina tarkoituksena olisi myös tuoda kenneliimme uutta verta ulkomailta.... :)

  Kasvatustyöni tulee olemaan pienimuotoista, pentueita harvakseltaan ja ainoastaan sellaisista yhdistelmistä mistä olisin valmis itsekin koiran ottamaan. Tarkoituksenamme ei ole vain lisätä määrää, molemmissa roduissa on otettava huomioon että jatkuvasti kasvaville pentumäärille tulee myös löytyä osaavat vastuuntuntoiset omistajat.

 Kasvattieni omistajat saavat meiltä täyden tuen pennun loppuelämäksi, olemme aina käytettävissä ja autamme mahdollisissa ongelmissa. Jokainen meiltä lähtevä pentu on meille todella tärkeä!

Tyhmiä kysymyksiä ei siis ole olemassakaan! Järjestämme myös kasvateillemme näyttely- ja tapakoulutusta, sekä koulutusleirejä säännöllisesti.

 Omat koiramme elävät täysivaltaisina perheenjäseninä ( lue: ovat vallanneet sohvamme ja sänkymme) ja matkustavat mukana milloin missäkin. Myös tulevat pentueemme syntyvät ja kasvavat kotonamme tottuen elämisen ääniin, toisiin koiriin ja kissoihin.

 Lopuksi haluaisin kiittää koirieni kasvattajia hienoista koirista ja vuosia kestäneestä yhteistyöstä, sekä ystäviäni joiden kanssa voimme jakaa koiraharrastuksen ilot ja surut. Suurimmat kiitokset menevät tietysti kihlatulleni Janille, jonka ansiosta tämän lauman kanssa eläminen ja harrastaminen ylipäätänsä on mahdollista, tästä on tullut meille elämän tapa :-)

Terveisin Tiina